Talvipakolaisena Thaimaassa: Saapuminen Koh Samuille

Lähdimme juna-asemalle, josta meidän matkamme jatkui VIP-yöbussilla seitsemän hujakoilla illalla. Bussi vaikutti aluksi oikein hyvältä; se ei ollut tupaten täynnä, penkit sai aika hyvin laskettua alas ja ilmastointi puhalsi tehokkaasti raikasta ilmaa. Muutaman tunnin ajon jälken piti testata bussin vessa, jossa haiskahti ja lattialla lainehti ihmisen aineenvaihdunnan nestemäistä lopputuotetta.

Kameleontti

Matka jatkui, ja kun koitti nukkumisen aika, kaadoin penkin ala-asentoon, laitoin korvatulpat korviin ja tajusin, etteivät ne paljon vaimenna kolinaa. Iloksemme bussin käymälä alkoi löyhkätä kaksikerroksisen linja-auton jokaiseen kolkkaan niin, ettei raikkaasta ilmasta voinut enää kuin haaveilla. En saanut nukuttua kuin pari minuuttia ja loppumatka meni jonkinlaisessa hor-roksessa. Pysähdyimme puolenyön aikaan jännittävällä ”huoltoasemalla”, josta pystyi ostamaan paikalliseen hintatasoon nähden kallista juomavettä, hedelmäpaloja ja katukeittiötasoista ruokaa.

Ostimme Sinin kanssa pussillisen tuoretta ananasta iltapalaksi. Paikan WC-tilat olivat hienoin kaakelein koristellut vanhanaikaiset lattiavessat (=reikä lattiassa), jotka piti itse huuhdella kaatamalla vettä saavista. Miestenvessassa ei tarvinut olla ypöyksin, sillä siellä seuraansa tarjosi kuulemma torakka jos toinenkin. Telkkarista näytettiin Miss Teen Thailand –kisoja, jotka tuntuivat kiinnostavan paikan työntekijöitä enemmän kuin pöytien pyyhkiminen. Show oli aika viihdyttävä, joten en ihmettele. Thaimaalaiset tuntuvat muutenkin rakastavan televisio-ohjelmia, sillä aina TV:n ollessa jossain päällä, tapittavat paikalliset TV-ohjelmia lumoutuneena. Mekin olemme seuranneet välillä jännittävää thaimaalaista draamaa, josta ei todellakaan dramatiikkaa ole säästelty : D

Toinen välipysähdyspaikkamme

Bussi oli aamuyöllä taas seuraavassa pysähdyspaikassa keskellä ei-mitään, jossa odottelimme parisen tuntia, kunnes uusi bussi haki matkustajat kohti lauttarantaa. Lauttarannassa odottelimme lauttaa kymmeniä minuutteja paahtavassa helteessä. Lauttamatka Koh Samuille kesti parisen tuntia, minkä jälkeen otimme hieman ylihintaisen bussitaksin hotellillemme. En edes tiedä, kuinka kauan tässä kaikessa kului aikaa, mutta puolenpäivän jälkeen olimme vasta perillä, eli karkeasti arvioiden meillä meni n. 18 tuntia, joista VIP-bussin osuus oli noin yhdeksän tuntia.

Hotelli oli ihana; ihastuimme paikan uima-altaisiin ja halpuuteen siinä määrin, ettemme enää viitsineet sieltä muuttaa muualle, vaikka alun perin oli tarkoitus, että kävisimme myös alueen muilla saarilla. Hotellimme oli siis Buddy Oriental, joka sijaitsi saaren itärannikolla Lamaissa. Yöstä pulitimme vaivaiset 30 euroa per yö (eli 10 euroa/hlö).

Hotellihuoneessa meitä odottivat norsupyyhkeet

Loka- ja marraskuu sattuivat tietämättämme olemaan Koh Samuilla sadekautta, minkä vuoksi hinnat hotelleissa olivat hyvin alhaisella tasolla. Sesonkiaikana hotellihuoneesta saisi pulittaa n. kolminkertaisen hinnan. Säästimme siis hinnassa, mutta myös harmiksemme sitä vettäkin sitten satoi, lähes joka päivä. Auringostakin saimme silti nauttia kohtuudella. Kerron lisää Koh Samuin muista aktiviteeteista myöhemmin : )