Translate

lauantai 21. joulukuuta 2013

Ollaan me koulussakin käyty

Tässäpä teille todistusaineistoa siitä, että ollaan me opiskeltukin täällä:

I have no idea what I'm doing


Tein vähän virhearvioinnin mun smoothien suhteen... Kuvittelin että red fruit olisi ollut jotain, jossa on oikeaa hedelmää

EN tiiä mitä tapahtui, mutta se oli suuri esanssinen menetys ihmiskunnalle

Hahhahhaaa



Hua Hin

Lähdettiin aikaisin aamulla itsenäisyyspäivänä suunnistamaan kohti eteläistä bussiterminaalia, vähän turhankin aikaisin, koska bussimme Hua Hiniin lähti vasta puoli kymmeneltä. Bussi maksoi vain 175 bahtia ja taksien kanssa matkakustannukset olivat n. 300 bahtia päälle (joka jaettuna meidän suomalaisten kesken teki siis vain muutaman hassun euron per naama). Hua Hinissä ei ole mittaritakseja, vaan sellaisia hmmmm... mitenhän niitä nyt kuvailisi... Ne olivat ikäänkuin takaa avonaisia tuk-tuk -tyylisiä autoja, joissa hinta sovitaan aina etukäteen. Meidän majoituksemme sijaitsi hieman syrjässä, joten maksoimme autokyydeistä keskustaan 150-200 bahtia. Asumismallimme Hua Hinissä näytti vaatimattomasti tältä:


Paikan nimi oli SeaGraze, ja nimen ymmärtäminen tuotti taksikuskillemme ongelmia. Hän vei meidät ensin SeaCret -nimiseen hotelliin, kunnes päätyi kysymään ajo-ohjeita SeaHorse -nimisestä paikasta. Thaimaassa tympii kyllä joskus paikallisten ihmisten tyhmyys. Miksi lähteä viemään asiakkaita sokkona johonkin paikkaan, jonka sijainnista kuskilla ei ole hajuakaan? Ei ole ensimmäinen kerta. No päästiin lopulta perille huoneistoomme, joka oli uusi, supersiisti ja hieno. Ainut miinus oli, että nettisivuilla luvattu lisäpatja olikin vain ohut petauspatja, eikä paikassa ollut pyyhkeitä eikä vessapaperia. No, Sini uhrautui nukkumaan sohvatyynyistä ja petauspatjasta tehdyllä kyhäelmällä, ja pyyhkeet saatiin raikkaina pesulasta tuotuna seuraavana aamuna. Rakastuin palavasti paikan valtavaan uima-altaaseen, ja olin jo melkeen valmis viettämään koko viikonlopun ainoastaan siellä. Menimme kuitenkin heti syötyämme lähirannallemme henkilökunnan ilmaisella golfautokyydillä. Hahah. Ranta näytti tältä:






Olimme rannalla vain pari tuntia ennen auringonlaskua, joten auringonotot jäivät tuolta päivältä vähäisiksi. Rannoilla kulkee paljon hevosia, joilla saa ratsastaa ja ottaa kuvia 200-300 bahtilla. Hevosten omistajat tulevat hevosillaan tosi lähelle, ja hengailevat siinä jonkin aikaa, jos niille ei sano ei-kiitosta, ja silittelin itsekin sievän ruskean hevosen turpaa, kun se tuli siihen viereen toljottamaan. Se oli aika hurmaava otus :)

Hua Hinin "pääranta" on tätä rantaa siistimpi ja suositumpi paikka, vaikka kyllähän tämäkin nyt menetteli :)

Illalla juhlistimme Suomen itsenäisyyspäivää:


Kaunis Suomineito!
Sini, Ville, Assi ja Joonas

Drinkki ruotsibaarissa
Kävimme itsenäisyyspäivän kunniaksi syömässä kiinalaista ruokaa, joka oli kyllä suuri pettymys. Itse tilasin listalta annoksen nimeltä Famous Chicken ja saimme kyllä ihmetellä, että missä se kana on tässä ruston, nahkan ja luun muodostamassa annoksessa, ja miksi kyseinen annos oli famous

Joonas päätti herrasmiesmäisesti vaatia minulle uuden annoksen, jossa oli jopa jotain syömiskelpoista. Uudesta annok-sesta maksoin tuplasti enemmän, mutta saipahan jotain syötyä :) 




Ruoan jälkeen vaeltelimme ympäriinsä ja menimme juomaan drinkit ruotsalaiseen baariin (hyvää itsenäisyyspäivää Suomi...) ja jatkoimme siitä Hilton -hotellin clubille, jossa soitti aivan loistava thaimaalainen livebändi.

Muina päivinä vietimme aamupäivät altaalla ja kävimme kahdella muulla rannalla, söimme mm. meksikolaista ruokaa ja seafoodia eli erinäisiä mereneläviä. Paras ranta oli mielestäni Intercontinental -hotellin kohdalla (ja monen muunkin hotellin edessä) oleva iso ja kilometrejä pitkä ranta, jossa oli kivat aallot ja siellä oli hauska uida ja seurata minirapuja, jotka söivät hiekkaa ja sylkivät niistä pikkuisia palleroita imettyään niistä ravinteet. Juttelimme myös yksi ilta burmalaisen baarimikon kanssa hänen lempiruuastaan, eli monkey poo:sta, joka on ruokalji, jossa syödään apinan ruuansulatuselimistön sisälmys. Poika piti myös apinanaivoista, mutta harmiksemme kyseistä herkkuruokaa ei kuulemma saa Thaimaasta.

Auringonpalvontaa
Joonas kävi eilen parturissa

torstai 19. joulukuuta 2013

Lumpini Park & King's Birthday

Thaimaassa vietettiin 5.12 Kuninkaan syntymäpäiviä, jolloin kansan rakastama kunkku vanheni 86-vuotiaaksi. Mielenosoitukset lopetettiin myös kyseisen päivän kunniaksi, joten meillä oli hyvä sauma lähteä vierailemaan Lumpini parkissa, jonka läheisyydessä mielenosoituksia oli järjestetty edellisinä päivinä. (Tällä hetkellä mielenosoituksista ei ole enää tietoakaan.) Puisto on ihana, rauhallinen keidas keskellä kaupunkia, jonne ihmiset tulevat urheilemaan ja piknikille. Kuninkaan syntymäpäivä on myös Thaimaassa isänpäivä, joten puistossa näkyi paljon lapsia isiensä kanssa ruokkimassa kaloja ja ajelemassa polkuveneillä.

Lenkkeilyä Lumpini parkissa
Puiston takaa häämöttää pilvenpiirtäjiä

Minä, Assi ja Simpsa


Joutsenen muotoinen polkuvene


Puistossa väijyi jättiliskoja
Puistossa käppäilyn jälkeen menimme syömään Silom roadille meksikolaiseen ravintolaan tacoja (nammm!) ja päätimme juhlistaa kuninkaan synttäreitä myös juomalla kakkukahvit Starbucksissa. Hyvä tekosyy herkutteluun, vai mitä.

Sala Daeng, jonka läheisyydessä mielenosoittajat aikanaan viihtyivät
Kuninkaan syntymäpäivänä ihmiset pukeutuivat keltaiseen tai vaaleanpunaiseen väriin ja kokoontuivat juhlimaan kingiä mm. laskemalla paperilyhtyjä taivaalle. Kahdentoista maissa yöllä olisi kai ollut ilotulituskin, mutta koska aijoimme lähteä seuraavana aamuna aikaisin Hua Hiniin, päätimme skipata sen. Kaupunki oli taas vaihteeksi ihan tukossa liikenteestä, joten vajaan tunnin hengiteltyämme pakokaasuja tuktukissa päätimme jatkaa kävellen alueelle, jonne ihmiset olivat kokoontuneet juhlimaan kuningastaan.

Tuntui, kuin olisi tullut Thaimaan "Hulluille Päiville", koska joka paikka kuhisi keltaisia paitoja.

Thaimaan kuningas
Ville laittoi lyhdyn taivaalle

Kadut olivat täynnä puissa roikkuvia lamppuja. Ja ihmisiä. Ja autoja.
"Long live the King!" oli päivän motto, ja thaimaalaiset todella toivovat kunkulle pitkää ikää. Kuulopuheiden perusteella kuninkaan tuleva perillinen ei nauti ollenkaan kansansuosiosta, joten pitää nyt toivoa, ettei kunkku ehdi kupsahtaa vielä meidän täällä ollessa, sillä uuden hallitsijan valtaannousu ei tule olemaan thaikkujen mieleen. Niitä tulevia mielenodotuksia seuraan mielummin Suomesta median liioittelemana kotisohvaltani, enkä paikanpäällä, kiitos! :)

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Long time no see

Heipparallaa!

Elossa ollaan, vaikka hetkeen ei olekaan kuulunut mitään. Tulimme eilen takaisin kotiin Singaporesta. Olipahan reissu! Kävimme samalla vaivalla myös Malesian puolella katselemassa mitä siellä näkyy, ja siellähän näkyi vaikka ja mitä. Ajattelin, että kirjoitan reissuista vähän yksityiskohtaisemmin myöhemmin, kun saan tärkeämmät asiat ensin pois alta. Tuntuu, että aika on ollut vähän turhan rajallista viimeaikoina. Monta asiaa laahaa tekemättömänä perässä ja monet uudet asiat häämöttää edessä. Esimerkiksi meidän Midterm-kokeet. Kukahan idiootti nekin on keksinyt.

Lumpini Park
Kohta on jo joulukin, apua! Ei täällä ole joulusta tietoakaan, vaikka tuolla ala-aulassa tököttää pari joulukuusta. Singapore puolestaan oli niin täynnä jouluvaloja ja -härpäkkeitä, sekä joulumusiikkia jokapaikassa, joten joulufiilis meinasi väkisinkin vähän tarttua, ainakin hetkellisesti. Jos joku vihaa joulua (vaikka eihän sitä nyt kukaan vihaa), niin Singapore on place not to be

Pian tänne alkaa tupsahdella kasa rakkaita ihmisiä ympäri maailmaa, ja kun viimeinen <3 on poistunut, onkin jo helmikuu, ja sitten vaihtoaikaa on jäljellä enää reilu kuukausi! APUA! Tuhat asiaa pitäisi saada valmiiksi ennen kun täältä lähtee, tai ainakin saada aloitettua. Esimerkiksi opinnäytetyö. Ja rästihommat. Ja nämä kurssit, joita suorittaa täällä. Lisäksi haluaisin kovasti dokumentoida tänne blogiin mm. jotain vierailustamme Lumpini Parkissa, kuninkaan syntymäpäivistä, Hua Hinin pitkästä viikonloppureissusta, sekä Singaporen ja Malesian valloituksista. Pitää ehkä ottaa itseä niskasta kiinni ja ruveta hommiin :)




tiistai 10. joulukuuta 2013

Chiang Mai

Lähdimme viettämään Chiang Maihin pitkää viikonloppua (28.11-1.12) Sinin ja Annan kanssa. Maksettiin lennoista sinne hieman ylihintaa, n.100€/menopaluu, sillä varasimme lennot aika viimetipassa. Halvimmillaan sinne lentäisi kai alle 20€/suunta. No, reissu sattui hyvään ajankohtaan, sillä kohde sijaitsee pohjoisessa, ja halusimme, että siellä on vielä lämmintä, eikä pahin turistikausikaan ollut marraskuussa vielä alkanut.

Taksi Sivalai Placesta Don Muangin lentokentälle maksoi 280 bahtia plus 110 bahtia tietullimaksuja (moottoritien käyttö maksaa enemmän kuin tavallisilla teillä ajelu) ja matkaan kului aikaa n. 45min. Olimme siis lentokentällä tooooosi hyvissä ajoin. Ehdimme käydä kentällä sopivasti läpi matkasuunnitelmat ja ostaa evästä lennolle 7-Elevenistä.

Hostellimme House No.11 sijaitsi kivan paikallisen torin vieressä


Valehtelin aikaisemmin majoituksemme hinnan halvemmaksi kuin mitä se oikeasti oli, mutta ei se kalliskaan ollut. Huoneemme kustansi yhteensä 720 bahtia per henkilö (to-su). Huoneessamme ei ollut mitään ylimääräistä, kuten esimerkiksi tilaa, ainoastaan kolme sänkyä, TV, suihku ja WC. Kaikki mitä tarvitsimme... Paitsi vessapaperi. No, sitä haettiin sitten kaupasta. Ensimmäisen illan ohjelmaan meillä ei kuulunut muuta kuin Chiang Main Night Bazaariin tutustuminen, joka oli täynnä kaikkea mahdollista tavaraa ja ruokaa myyviä kojuja. Mukaan tingittiin "Havaianas"-sandaalit 150 bahtilla, joka oli 100 bahtia halvempi summa, kuin lähtöhinta. Nähtiin kotimatkalla kadulla harmaa suunnilleen kämmenen kokoinen hämähäkki. Onneksi huomattiin se eikä kävelty sen päältä. Hyyyyi. :(

Ihanin aamupala pitkään aikaan <3
Ensimmäinen päivä alkoi uhkaavasti rankkasateella, mutta sade alkoi onneksi laantua syödessämme ihanaa aamiaista viereisessä Da Bakery home-kahvilassa. Päivästä tuli upea, ja päätimme lähteä Tiger Kindomiin ihailemaan tiikereitä ja lopulta päädyimme myös Gater Farmille katsomaan krokotiileja ja sekopäistä krokotiilishowta. Päivämme jatkui temppelikierroksella, jonka aikana tuli käveltyä useita kilometrejä. Kävimme myös Nimman Haemin roadilla käppäilemässä ja söimme kadulla Burmalaista ruokaa. Suosittelen lämpimästi etenkin Curry-kanaa ja Tea Leaf-salaattia! Uusi, mutta erittäin miellyttävä makuelämys. En ole edes ennen tajunnut että teenlehtiä voi syödä. NAM!

Please take off your shoes... Kannattaa laittaa helposti poisotettavat kengät temppelikierrokselle.

Eräs temppeli sisältä


Minun lempparitemppeli niistä about kymmenestä, joita kierrettiin :)

Tikru
Itse en halunnut maksaa siitä, että menen tiikereiden kanssa yhteiskuviin, joten tyydyin ihailemaan käsittämättömän kesyjä (huumattuja vai muuten vain superkilttejä?) petoja häkin ulkopuolelta. Tiger Kindomiin pääsee siis näkemään tiikereitä ilmaiseksi, mutta kuvien ottaminen eläinten kanssa kustantaa 420 bahtista ylöspäin. Meidän kyytimme tuonne "Animal Planetiin" kustansi ainoastaan 300 bahtia edestakaisin, ja kuskimme odotteli meitä niin kauan, kun halusimme, ja hän höpötteli meille Thaimaan historiaa ja nauroi maailman hassuimmalla tavalla.
Anna, Sini ja minä
Krokovauva
Krokotiilifarmilla ei ollut meidän lisäksemme yhtään muuta turistia, joten saimme kunnon privaattiesittelyn paikasta ja oman krokotiilishown. Saimme pitää krokotiileja käsissä, vaikka se olikin niin pelottavaa, että meinasin aluksi hieman perääntyä hommasta... Ja saimme myös ruokkia krokotiileille lihaa onkivavan näköisillä kapistuksilla. Anna oli niin rohkea, että päätti ottaa kuvia isojen krokotiilien kanssa. Kuvia tuli otettua käsi krokotiilin suussa ja krokon nokkaa suudellen. Romanttista. Nostan hattua rohkeudesta!

Rohkea Anna! :)
Krokotiilifarmi kustansi 300 bahtia per henkilö, ja valokuvan ottaminen isojen krokotiilien kanssa kustansi ylimääräiset 100 bahtia. Paikka oli tosi pieni, mutta oli hauskaa saada privaattipalvelua, kun olimme tosiaan keskenämme tuolla.

Krokotiilishow oli ihan järjetön... Katsokaa nyt tuota miestä, miten onnessaan se on tuon krokotiilin suussa.
Norsuille syötettiin banaaneja
Sunnuntain ohjelmaan kuului matkabudjettiamme eniten syövä ohjelmanumero, nimittäin Elephant Safari. Saimme leikkiä päivän ajan Mahout -norsukouluttajia, (koulutettavia taisimme olla me itse eivätkä norsut), ja ohjelmaan kuului mm. norsujen syöttämistä, norsujen ohjaamista peruskäskyjä käyttäen (seis, vasemmalle/oikealle, suu auki, jalka ylös, peruutus, eteenpäin) ...siis kaikki tämä norsun selässä istuen ilman mitään satuloita, JEE! Kun ratsastusta oli vähän treenattu, vuorossa oli norsusafari viidakossa, lounas ja lopuksi norsujen (ja meidän turistien) uittoa ja pesua joessa. Koko lysti kuljetuksineen, mahout-vaatteineen ja ruokineen kustansi 2250 bahtia, mutta kyllä kai se oli hintansa arvoista :) Ainut juttu, josta en pitänyt, oli se, että joessa lilluessaan norsut kakkivat veteen, ja saimme väistellä noita jalkapallon kokoisia pökäleitä, jotka virtasivat suoraan meitä kohti. Paikan henkilökunta innostui heittelemään meidän päälle sangoilla tuota jääkylmää norsunpaskavettä, mikä ei ehkä ollut myöskään ihan se kivoin juttu. Mutta ainakin osa ihmisistä tuntui pitävän sitä hauskana ohjelmanumerona, ja saatiimpa meistä otettua muutama naurettava kuvakin vedessä :)

Coolit Mahout -vaatteet

Mielissään norsusafarilla
Norsun selässä oli vaikea olla alamäissä! 

Pestiin norsuja joessa. Piti muistaa, ettei niiden etupuolelle saa mennä, ettei tule vahingossa poljetuksi.

Hypättiin vielä kerran pesemämme norsun selkään. Se oli ihanan lämmin ko meitä paleli :)
Lauantai-illan vietimme vieraillen Saturday Walking streetillä, jossa teimme vaateostoksia ja maistelimme kaikkea pientä jännittävää. Ihanaa ruokaturismia!

Sunnuntaina päätimme lähteä retkelle Doi Inthanom -national parkiin. Retki maksoi 1100 bahtia, ja retkeen sisältyi lounas sekä kuljetus majoituspaikastamme luonnonpuistoon, joka sijaitsee himalajan vuoristossa. Ajelimme minibussilla parin muun kiinalaisen ja yhden austraalialaisen naisen kanssa, ja pysähdyimme kahdella vesiputouksella ja parilla luontopolulla. Kävimme poppamiestä muistuttavan oppaamme kanssa Thaimaan korkeimmassa kohdassa, eli 2565 metrin korkeudessa palelemassa +15 Celsiusasteen lämpötilassa, ja oppaamme selitti paikan kasvillisuudesta ja linnuista jotain jonninjoutavia. Kävimme myös tutustumassa pieneen paikalliseen kylään, jonka asukit myivät itse kutomiaan puuvillahuiveja ja kahvia. Paikalliset ihmiset ajelivat vuoristoteillä toppatakeissa ja karvalakit päässä. 


Wachirathan Waterfall


Kuvissa on pieni kylä ja sen huiveja käsin kutovat mummelit (yhden huivin kutomiseen kuluu seitsemän päivää). Alapuolella on Sirithan Waterfall ja hauska oppaamme, sekä korkealla vuorilla sijaitseva pyhättö.




Pilvien yläpuolella
Sunnuntai-iltana kävimme vielä käppäilemässä Sunday Walking streetillä, joka muistutti kovin lauantain vastaavaa. Erona noille kahdelle oli sijainti, ja se, että sunnuntain kävelykatu oli leveämpi, mutta siellä oli myös enemmän turisteja, joten lopputulos oli suunnilleen yhtä ahdas. Nappasimme jotain suuhunpantavaa ja lähdimme tuktuk-taksilla lentokentälle. Siellä näimme paikallisen julkimon, josta kirjoittelin jo aikaisemmin otsikolla Boy Pakorn :)

Bangkokiin saapuessamme edessämme oli hajottava näky:


Taksijonossa oli ennen meitä about 1000 ihmistä. Kuvassa näkyy tuolla kaukaisuudessa valkoisin kirjaimin siniselle taustalle kirjoitettu teksti "taxi stand". Ihmiset matelivat eteenpäin etanaakin hitaammin neljässä eri jonossa, ja tilanteesta ei tehnyt yhtään mukavampaa se, kun huomasi, että reunimmainen jono veti muita jonoja paremmin, ja me olimme tietenkin valinneet hitaimman jonon. Jonotimme superväsyneinä vajaan tunnin, ennen kuin saimme taksin kotiin. Ihana reissu, mutta ihanaa oli myös päästä vihdoin ja viimein kotiin. Aamen!