Chiang Mai

Lähdimme viettämään Chiang Maihin pitkää viikonloppua (28.11-1.12) Sinin ja Annan kanssa. Maksettiin lennoista sinne hieman ylihintaa, n.100€/menopaluu, sillä varasimme lennot aika viimetipassa. Halvimmillaan sinne lentäisi kai alle 20€/suunta. No, reissu sattui hyvään ajankohtaan, sillä kohde sijaitsee pohjoisessa, ja halusimme, että siellä on vielä lämmintä, eikä pahin turistikausikaan ollut marraskuussa vielä alkanut.

Taksi Sivalai Placesta Don Muangin lentokentälle maksoi 280 bahtia plus 110 bahtia tietullimaksuja (moottoritien käyttö maksaa enemmän kuin tavallisilla teillä ajelu) ja matkaan kului aikaa n. 45min. Olimme siis lentokentällä tooooosi hyvissä ajoin. Ehdimme käydä kentällä sopivasti läpi matkasuunnitelmat ja ostaa evästä lennolle 7-Elevenistä.

Hostellimme House No.11 sijaitsi kivan paikallisen torin vieressä

Valehtelin aikaisemmin majoituksemme hinnan halvemmaksi kuin mitä se oikeasti oli, mutta ei se kalliskaan ollut. Huoneemme kustansi yhteensä 720 bahtia per henkilö (to-su). Huoneessamme ei ollut mitään ylimääräistä, kuten esimerkiksi tilaa, ainoastaan kolme sänkyä, TV, suihku ja WC. Kaikki mitä tarvitsimme... Paitsi vessapaperi. No, sitä haettiin sitten kaupasta. Ensimmäisen illan ohjelmaan meillä ei kuulunut muuta kuin Chiang Main Night Bazaariin tutustuminen, joka oli täynnä kaikkea mahdollista tavaraa ja ruokaa myyviä kojuja. Mukaan tingittiin "Havaianas"-sandaalit 150 bahtilla, joka oli 100 bahtia halvempi summa, kuin lähtöhinta. Nähtiin kotimatkalla kadulla harmaa suunnilleen kämmenen kokoinen hämähäkki. Onneksi huomattiin se eikä kävelty sen päältä. Hyyyyi. :(

Ihanin aamupala pitkään aikaan <3

Ensimmäinen päivä alkoi uhkaavasti rankkasateella, mutta sade alkoi onneksi laantua syödessämme ihanaa aamiaista viereisessä Da Bakery home-kahvilassa. Päivästä tuli upea, ja päätimme lähteä Tiger Kindomiin ihailemaan tiikereitä ja lopulta päädyimme myös Gater Farmille katsomaan krokotiileja ja sekopäistä krokotiilishowta. Päivämme jatkui temppelikierroksella, jonka aikana tuli käveltyä useita kilometrejä. Kävimme myös Nimman Haemin roadilla käppäilemässä ja söimme kadulla Burmalaista ruokaa. Suosittelen lämpimästi etenkin Curry-kanaa ja Tea Leaf-salaattia! Uusi, mutta erittäin miellyttävä makuelämys. En ole edes ennen tajunnut että teenlehtiä voi syödä. NAM!

Please take off your shoes... Kannattaa laittaa helposti poisotettavat kengät temppelikierrokselle.

Eräs temppeli sisältä

Minun lempparitemppeli niistä about kymmenestä, joita kierrettiin :)

Tikru

Itse en halunnut maksaa siitä, että menen tiikereiden kanssa yhteiskuviin, joten tyydyin ihailemaan käsittämättömän kesyjä (huumattuja vai muuten vain superkilttejä?) petoja häkin ulkopuolelta. Tiger Kindomiin pääsee siis näkemään tiikereitä ilmaiseksi, mutta kuvien ottaminen eläinten kanssa kustantaa 420 bahtista ylöspäin. Meidän kyytimme tuonne "Animal Planetiin" kustansi ainoastaan 300 bahtia edestakaisin, ja kuskimme odotteli meitä niin kauan, kun halusimme, ja hän höpötteli meille Thaimaan historiaa ja nauroi maailman hassuimmalla tavalla.

Anna, Sini ja minä

Krokovauva

Krokotiilifarmilla ei ollut meidän lisäksemme yhtään muuta turistia, joten saimme kunnon privaattiesittelyn paikasta ja oman krokotiilishown. Saimme pitää krokotiileja käsissä, vaikka se olikin niin pelottavaa, että meinasin aluksi hieman perääntyä hommasta... Ja saimme myös ruokkia krokotiileille lihaa onkivavan näköisillä kapistuksilla. Anna oli niin rohkea, että päätti ottaa kuvia isojen krokotiilien kanssa. Kuvia tuli otettua käsi krokotiilin suussa ja krokon nokkaa suudellen. Romanttista. Nostan hattua rohkeudesta!

Rohkea Anna! :)

Krokotiilifarmi kustansi 300 bahtia per henkilö, ja valokuvan ottaminen isojen krokotiilien kanssa kustansi ylimääräiset 100 bahtia. Paikka oli tosi pieni, mutta oli hauskaa saada privaattipalvelua, kun olimme tosiaan keskenämme tuolla.

Krokotiilishow oli ihan järjetön... Katsokaa nyt tuota miestä, miten onnessaan se on tuon krokotiilin suussa.

Norsuille syötettiin banaaneja

Sunnuntain ohjelmaan kuului matkabudjettiamme eniten syövä ohjelmanumero, nimittäin Elephant Safari. Saimme leikkiä päivän ajan Mahout -norsukouluttajia, (koulutettavia taisimme olla me itse eivätkä norsut), ja ohjelmaan kuului mm. norsujen syöttämistä, norsujen ohjaamista peruskäskyjä käyttäen (seis, vasemmalle/oikealle, suu auki, jalka ylös, peruutus, eteenpäin) ...siis kaikki tämä norsun selässä istuen ilman mitään satuloita, JEE! Kun ratsastusta oli vähän treenattu, vuorossa oli norsusafari viidakossa, lounas ja lopuksi norsujen (ja meidän turistien) uittoa ja pesua joessa. Koko lysti kuljetuksineen, mahout-vaatteineen ja ruokineen kustansi 2250 bahtia, mutta kyllä kai se oli hintansa arvoista :) Ainut juttu, josta en pitänyt, oli se, että joessa lilluessaan norsut kakkivat veteen, ja saimme väistellä noita jalkapallon kokoisia pökäleitä, jotka virtasivat suoraan meitä kohti. Paikan henkilökunta innostui heittelemään meidän päälle sangoilla tuota jääkylmää norsunpaskavettä, mikä ei ehkä ollut myöskään ihan se kivoin juttu. Mutta ainakin osa ihmisistä tuntui pitävän sitä hauskana ohjelmanumerona, ja saatiimpa meistä otettua muutama naurettava kuvakin vedessä :)

Coolit Mahout -vaatteet

Mielissään norsusafarilla

Norsun selässä oli vaikea olla alamäissä! 

Pestiin norsuja joessa. Piti muistaa, ettei niiden etupuolelle saa mennä, ettei tule vahingossa poljetuksi.

Hypättiin vielä kerran pesemämme norsun selkään. Se oli ihanan lämmin ko meitä paleli :)

Lauantai-illan vietimme vieraillen Saturday Walking streetillä, jossa teimme vaateostoksia ja maistelimme kaikkea pientä jännittävää. Ihanaa ruokaturismia!

Sunnuntaina päätimme lähteä retkelle Doi Inthanom -national parkiin. Retki maksoi 1100 bahtia, ja retkeen sisältyi lounas sekä kuljetus majoituspaikastamme luonnonpuistoon, joka sijaitsee himalajan vuoristossa. Ajelimme minibussilla parin muun kiinalaisen ja yhden austraalialaisen naisen kanssa, ja pysähdyimme kahdella vesiputouksella ja parilla luontopolulla. Kävimme poppamiestä muistuttavan oppaamme kanssa Thaimaan korkeimmassa kohdassa, eli 2565 metrin korkeudessa palelemassa +15 Celsiusasteen lämpötilassa, ja oppaamme selitti paikan kasvillisuudesta ja linnuista jotain jonninjoutavia. Kävimme myös tutustumassa pieneen paikalliseen kylään, jonka asukit myivät itse kutomiaan puuvillahuiveja ja kahvia. Paikalliset ihmiset ajelivat vuoristoteillä toppatakeissa ja karvalakit päässä. 

Wachirathan Waterfall

Kuvissa on pieni kylä ja sen huiveja käsin kutovat mummelit (yhden huivin kutomiseen kuluu seitsemän päivää). Alapuolella on Sirithan Waterfall ja hauska oppaamme, sekä korkealla vuorilla sijaitseva pyhättö.

Pilvien yläpuolella

Sunnuntai-iltana kävimme vielä käppäilemässä Sunday Walking streetillä, joka muistutti kovin lauantain vastaavaa. Erona noille kahdelle oli sijainti, ja se, että sunnuntain kävelykatu oli leveämpi, mutta siellä oli myös enemmän turisteja, joten lopputulos oli suunnilleen yhtä ahdas. Nappasimme jotain suuhunpantavaa ja lähdimme tuktuk-taksilla lentokentälle. Siellä näimme paikallisen julkimon, josta kirjoittelin jo aikaisemmin otsikolla Boy Pakorn :)

Bangkokiin saapuessamme edessämme oli hajottava näky:

Taksijonossa oli ennen meitä about 1000 ihmistä. Kuvassa näkyy tuolla kaukaisuudessa valkoisin kirjaimin siniselle taustalle kirjoitettu teksti "taxi stand". Ihmiset matelivat eteenpäin etanaakin hitaammin neljässä eri jonossa, ja tilanteesta ei tehnyt yhtään mukavampaa se, kun huomasi, että reunimmainen jono veti muita jonoja paremmin, ja me olimme tietenkin valinneet hitaimman jonon. Jonotimme superväsyneinä vajaan tunnin, ennen kuin saimme taksin kotiin. Ihana reissu, mutta ihanaa oli myös päästä vihdoin ja viimein kotiin. Aamen!