Tasan kaksi viikkoa jäljellä!

Heipparallaa! :)

Kahden viikon päästä tähän aikaan istumme jo Finnairin lentokoneessa liitäen Aasian yllä, suuntana Helsinki ja siitä edelleen Oulu. Fiilis kotiinlähdöstä on suurimmaksi osaksi positiivinen, mutta uskon, että lähdön lähetessä voi tulla pieni haikeus jättää tämä paikka taakseen. En koe edelleenkään, että Bangkok tuntuisi kodilta, mutta viime viikkoina olen kuitenkin kiintynyt yhä edelleen tähän suurkaupungin sekamelskaan. En kuitenkaan usko, että tähän kaupunkiin tarvitsee enää palata, mutta mistäs sitä koskaan tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

Bongasin naapurustostamme banaaninkukan :)

Suomessa odottaa (toivottavasti) vielä pikkuinen ja vähän pureva pakkanen (ihan vain siksi, etten oikein enää muista mille se tuntuu) ja haluan vielä nähdä kauniita lumisia talvimaisemia ja hengittää kirpeän raikasta, puhdasta ilmaa. Sitten voiskin tulla samantien kesä, kiitos :) Keväällä ois tarkoitus saada paljon aikaiseksi, kuten kirjoittaa oppari valmiiksi, hakea töitä ja löytää uusi asunto. Tietyllä tavalla ahdistaa jättää tämä "lomailu" (nuo lainausmerkit ois kyllä voinu jättää pois) ja palata takaisin arkeen, mutta odotan kyllä kaikkea uutta innolla. Ja ihana päästä taas näkemään kaikki parhaat ja ihanimmat. <3

Shoppailu karkasi käsistä

Punnitsin tuossa yksi päivä mun matkalaukun, että tietäisin, kuinka paljon on vielä varaa (kiloissa, ei niinkään rahassa mitattuna) shoppailla tavaraa Suomeen. Puntari heilahti reiluun 19 kiloon, eli nou hätä! Eilen sitten käytiinkin Katariinan kanssa Central Worldissa shoppailemassa, ja sehän vähän riistäytyi käsistä :D Mukaan tarttui kenkäpari, kaksi laukkua, bleiseri, toppi ja muutama koru. Hupsista. Vähintään viisi lisäkiloa siis ja pakkaaminen saattaa vaatia nyt hieman lisäakrobatiaa, mutta eiköhän se siitä. Nyt ei tarvi, eikä oikein uskallakaan ostaa enää mitään, että mahtuu kaikki tavarat laukkuun. Sori kaverit, taitaa siis jäädä tuliaiset ostamatta :O Voin vaikka kokkailla teille sitten jotain thaimaalaista kun pääsen Suomeen ;) Mullahan on jopa kirjallinen todistus siitä, että olen suorittanut onnistuneesti thaikokkauskurssin, buahaha :D Wait for it!! 

Ollaan oltu tällä viikolla tsemppaamassa Suomea jääkiekon saralla suomalaisomistuksessa olevassa Sports Academyssä (Sukhumvit soi 13/15), ja keskiviikkona tsemppi tuotti tulosta, jeee! Oli ihan huippua katsoa peli suomenkielisellä selostuksella Bangkokissa! Mutta harmiksemme perjantaina naapurimaamme veti pitemmän korren, vaikka peli olikin jännittävää katsottavaa tappiosta huolimatta. No, tuskin Suomen rahkeet ois kuitenkaan kultaan riittäneet, joten pronssimitalista saa olla oikein tyytyväinen. Pronssihan on aina voitto, hopea ois ollu tavallaan häviö. :D Eilisen peli jäi näkemättä, kun shoppailtiin vahingossa iltakymmeneen, jolloin täällä peli ois alkanut, ja tultiin siihen tulokseen, ettei ehditä sporttibaariin ennen pelin loppumista kuitenkaan. Kieltämättä harmitti, kun kuuli muilta, miten Suomi lateli maaleja, eikä itse ollut näkemässä ja fiilistelemässä menoa. Harmitti siis hulluna, että Suomi oli niin hyvä :D Noei. Huippua, että mitali tuli. Terkuin jääkiekkoexperttikaisa. 

Loppuajan suunnitelmissa on vielä yrittää epätoivoisesti vähän ruskettua, eli suuntaamme todennäköisesti Ko Sametille muutamaksi päiväksi ennen lähtöä. Tiistaina käymme tsekkaamassa vanhan kaupungin nimeltä Autthaya, joka sijaitsee n. 70km Bangkokista pohjoiseen. Kierrellään raunioita ja fiilistellään vanhan ajan patinaa... Yeah right. En oikeesti tiiä paikasta yhtään mitään, mutta voin kertoa sitten jälkikäteen, miltä siellä näytti :)

Meillä on ensi viikon torstaina vielä yksi final exam; pari on jo takana. Kokeet on menneet uskoakseni hyvin, ja tajusin HRM-koetta tehdessäni, etten ole käynyt kyseisillä oppitunneilla mid-term kokeen jälkeen kertaakaan. Oho. Uskon silti, että kurssi on komeasti läpi. Siam University on yksityinen yliopisto, jossa opetus on mitä on, ja uskon, että homma toimii niin, että paikallisten rikkaiden perheiden lapset pukataan kouluun hommaamaan rahalla tutkinto, jonka saa kouraansa tekemättä juuri yhtään mitään. Yliopistossa on joillain kursseilla kuulemma no-fail-policy. Kaikki valmistuu varmasti ajallaan :D Torstain kokeeseen olemme saaneet monivalintakysymykset ja esseen aiheet etukäteen, joten vastaukset voi kätevästi opetella etukäteen.

Koko lukukauden aikana olemme tehneet kaksi ryhmätyötä, kolme mid-term koetta ja kolme final examia (joista viimeinen ensi torstaina). Englannin kurssille sai kirjoittaa esseen vapaavalintaisesta aiheesta ja kurssipisteet rapsahti tilille niin että hups vain. Tai pitäisi rapsahtaa. Katsotaan nyt, miten kauan thaimaalaisilla kestää saada lähetettyä meille todistukset ja arvosanat kursseista. Skeptisyyteen saattaa olla hieman aihetta, mutta eiköhän ne joskus tule perille, jolloinka KELA kiittää. Ja me kiitämme korotetusta ulkomaanopintotuesta, jota meidän ei toivottavasti tarvitse maksaa takaisin :)

Voin suositella Siam Universityä vaihtokohteena kaikille ahkerille vaihto-opiskelijoille, jotka haluavat käyttää aikansa tehokkaasti kaikkeen muuhun järkevään, paitsi opiskeluun. Itse olen ollut erityisen tyytyväinen koulussa etenkin koulun ruokalaan, jossa saa vatsan täyteen riisillä höystettyä, terveellisyyden ja epäterveellisyyden rajamailla kiikkuvaa thaimaalaista pikaruokaa pikkurahalla. Haha. Syöminenhän on jokaisen koulupäivän kohokohta, vai mitä. :D Oikeuden ja hallinnon opiskelijana kurssien trade operations, Human resource management ja Production and Operations management opiskelu ei hyödytä millään muotoa, paitsi yleissivistävästi, joten opiskelumotivaatio nyt on muutenkin ollut normaalia alhaisempaa. Hyväksilukuja en tarvitse enkä edes saisi, joten ainut hyöty vaihdosta on se kuuluisa kokemuksien kartuttaminen. Mission (totally) accomplished! :) 

En ole päivääkään katunut tänne lähtemistä, vaikka yks päivä heräsin siihen todellisuuteen, että suurella osalla luokkakavereista on valmistuneen paperit kourassa ja vakituinen työpaikka oman alan hommista samaan aikaan, kun minä makaan aurinkotuolissa tekemässä en-mitään. Valmistuminen häämöttää hamassa tulevaisuudessa ja vakituisen työpaikan saanti oman alan hommista (tai mistä tahansa hommista) OULUSTA tuntuu olevan tällä hetkellä mission almost impossible. Ainakin täältä Thaimaasta käsin. Mutta onneksi ei ole elämässä kiire yhtään mihinkään, työtä ehtii varmasti tehdä vielä kyllästymiseenkin asti, eikä tällaista mahdollisuutta olisi missään nimessä kannattanut jättää käyttämättä. :) 

Uima-altaamme Koh Samuilla

All in all, pitää nyt ottaa kaikki mahdollinen irti näistä parista viimeisestä viikosta täällä kuumuudessa, jotta jaksaa sitten taas hajoilla Suomen loskassa ja viimassa, ja palata takaisin normaaliin, rauhalliseen arkeen.