Tapahtui Singaporessa, osa 2: Botanic Gardens, Orchard road & Sentosa

13.12.2014, Day 2

Nukuimme toisena päivänä aika myöhään, eikä rannalle ollut asiaa vieläkään, sillä kyseiselle päivälle oli luvattu sadetta ja taivaalla näkyi pilviä. Suuntasimme metrolla Botanic Gardensiin, ja vaikka eräällä nimeltä mainitsemattomalla mieshenkilöllä tuntui olevan suuria ennakkoluuloja puutarhaa kohtaan, niin minä ainakin olin ihan superonnellinen, varsinkin, kun näini siellä jotain, mitä en oikeasti tiennyt olevan olemassa. Luulin oikeasti, että mustat joutsenet ovat vain satuolentoja! (Kiitos Joutsenprinsessoille, -lammille ja Blackswaneille) :-o No, puistossa niitä otuksia tallusteli ihan ihkaelävänä. Voiko ihminen olla enemmän onnessaan.

Kuvan satuolento vaani piknikillä olevan miehen eväsrasiaa.

Puistossa kävely oli hiostavaa hommaa, sillä ilma oli aivan käsittömättömän kuuma ja kostea; samanlainen, kuin mitä Bangkokissa oli lokakuussa, ennen kuin ilmat kuivenivat joulua kohti. Singaporessa kai on aina kostean trooppinen ilmasto ja siellä kannattaakin varautua sadekuuroihin ja hikoiluun ympäri vuoden. Ei muuten ollut koko reissun aikana yhtään ikävä saunaa. Kumma juttu...

Söpö Piknik!

Söpö puu!

Ei-niin-söpö jättilisko

Botanic Gardensista ulos löydettyämme päätimme olla nerokkaita, ja ottaa randomisti jonkun bussin, joka veisi meidät Singaporen kuuluisalle shoppailualueelle, Orchard Roadille. Jumalat olivat puolellamme, sillä ensimmäinen bussi sattui kulkemaan haluamaamme suuntaan. Bussikäytäntö oli hieman outo. En oikeastaan vielä tänäkään päivänä tiedä, miten se systeemi toimi, mutta paikalliset käyttivät ainakin jotain bussikortteja vasta bussista lähtiessään. Lipun pystyi maksamaan myös dollareilla bussiin tullessa, mutta kuskia ei paljon tuntunut kiinnostavan, paljonko rahaa me lipuista maksoimme. Kuskin edessä oli laatikko, jonne kolikoita tiputettiin, ja kuski tulosteli meille kolmelle liput parilla dollarilla, vaikka käsittääkseni yksittäislippu olisi maksanut vähän enemmän oikeasti. Vaihtorahaa ei myöskään heru, jos laittaa liian ison rahan boxiin. Taidettiin maksaa jokaisesta bussimatkastamme liian vähän rahaa, mutta aina me ne liput kuitenkin saatiin. :)

Orchard road oli täynnä hienoja ostoskeskuksia, mutta oikeastaan meistä ketään ei kiinnostanut shoppailla mitään Singaporesta ainakaan reissun alkuvaiheessa, ja eipä Singaporesta muutenkaan kannata ostaa kalliilla tavaraa, joka on Bangkokissa reippaasti halvempaa. Jos siis sattuu asumaan Bangkokissa :D Muuten kyllä. Olin odottanut kuuluistalta alueelta paljon enemmän, kuin mitä se lopulta oli, mutta se nyt on kuitenkin yksi niistä paikoista, missä on pakko käydä, jos on Singaporessa. En kyllä tiedä yhtään syytä, että miksi :D Kävimme hakemassa mäkkäristä caramelmacchiatot ja kävelimme pienessä tihkusateessa katua varmaan kaksi-kolme kilometriä, ennenkuin menimme metrolla takaisin hostellille miettimään illan sotasuunnitelmaa. Päivän kävelysaldo oli muuten aika hyvä.

Maijoitusmuotomme oli siis reppureissaajille suunnattu mixed dorm, eli huone, jossa majoittui reilu kymmenen henkilöä meidän lisäksi. Singaporen hintataso on aasialaisittain korkea, joten tuontyyppinen majoitusmuoto on seillä edullisin vaihtoehto (12€/yö, joka sisälsi aamupalankin), ja lisäksi dormeissa on se etu, että siellä voi tutustua helposti muihin reissaaajiin. Me päätimme lähteä illalla parin muun matkaajan kanssa Sentosan saarelle, jossa järjestettiin tuona iltana ZoukOut Dance Music Festival. Päätimme jättää itse konsertin välistä sen järjettömän kalliiden lippuhintojen takia, mutta mennä kuitenkin rannalle katselemaan yleistä menoa. Rannalla oli kiva hengailla palmujen, valojen ja musiikin luodessa kivaa tunnelmaa, mutta ei siellä oikeastaan ollut hirveästi muita ihmisiä. Ei siis mitään suomalaista festarimeininkiä. Todellakaan.

Kun vihdoin yöllä pääsi kömpimään kuolemanväsyneenä sänkyynsä, ja sai ummistettua silmänsä, niin huoneessa alkoi tapahtua järkyttäviä asioita. Huoneeseen oli majoittunut poissaollessamme isokokoinen, intialaisen näköinen mieshenkilö, joka KUORSASI lujempaa, kuin kukaan ikinä voi kuorsta, ja sitäkin lujempaa. Siis aivan järkyttävän laiton määrä desibelejä, enkä edes liioittele. Olin ihan järjettömän väsynyt, mutta en saanut nukuttua yöllä varmaan kahta tuntia kauempaa. Ei auttanut ollenkaan, vaikka miestä välillä kävi joku tökkimässä. Mies ei myöskään reagoinut millään tavalla, kun heittelin miestä hellästi yläsängystäni muovisilla vesipullon korkeilla. 

Tilanne oli suoraan kuin jostain painajaisesta, ja olin aivan raivona tuolle kirotulle ihmisolennolle, joka tuli riistämään meiltä viattomilta ihmisiltä yöunet. Sinikin oli käynyt herättämässä miestä kerran, ja kertonut miehen kuorsaavan äänekkäästi, johon mies oli vaan vastannut, "I know, sorry" ja jatkanut kuorsaamista. Kuinka itsekäs ihminen voi olla? Jos tietää, että kuorsaa kovempaa kuin mitä laki sallii, niin kannataako sitten majoittua huoneeseen, jossa nukkuu (haluaisi nukkua) lisäksi yli kymmenen muuta?! Kirjoitin kuorsaajamiehelle ystävällisessä hengessä kirjallista asiakaspalautetta, sillä jäbä oli jo ehtinyt häipyä ennen meidän heräämistämme. Viestin yksi pääsisällöistä oli: PLEASE AVOID SLEEPING IN DORMS.