Mai pen rai

Tuntuu, että aika menee hirveän nopeasti. Ollaan oltu täällä kohta jo kuukausi. Viime viikolla tosiaan alkoi koulu, ja voi olla, että valitsemiimme kursseihin tulee vielä muutoksia. Pari opettajista oli sellaisia, joiden englannin ääntäminen oli niin thai-aksentilla väännettyä, ettei sitä erottaisi englanniksi, ellei tietäisi, että tunnit pidetään englannin kielellä. Mikäli istuu ilmastointilaitteen alla, ei puheesta välttämättä saa mitään selvää. Osa opettajista tosin puhuu mikrofoniin.

Ahkerat opiskelijat yliopiston edessä. Lähikuvaa koulupuvuista luvassa ehkä myöhemmin :)

Ensimmäisellä Production & Operation Managementin tunnilla opettaja selitti ensimmäiset 15 minuuttia, miksi hänen sähköpostiosoitteensa on Pommy90. Numero 90 viittaa kuulemma hänen silloiseen painoonsa, mutta nykyään hän painaa kuulemma 120 kiloa. Leppoisa opettaja, harmi vain, ettei hän ole opettanut kursseja aikaisemmin englanniksi, ja sen kyllä valitettavasti huomaa. Toiset 15 minuuttia ”Pommy” selitti meille, että ”it is important to think outside the box” ja hän näytti meille diaa, jossa oli avoinna oleva laatikko. Katselimme myös tunnilla videoita, joissa kiinalaiset rakentavat pilvenpiirtäjiä alusta loppuun neljässä vuorokaudessa. Myhäilytti hieman, sillä thaimaalaisilla on todella tuossa rakentamiskulttuurissa  ja organisoinnissa kehittämisen varaa. 

Meidän lähistöllä esimerkiksi on Skytrainin rakennustyömaa, jossa ei näy koskaan yhtään rakennusmiestä. Paalut on pystyttetty jo, mutta rakennusmaalla ei tapahdu koskaan mitään. Useilla työmailla on suojana vihreää verkkokangasta, jotka estävät ihmisten pääsyn työmaalle. Muutamat ”ahkerat ja omatoimiset” työmiehet ovat rakentaneet kankaasta itselleen riippumatot, joilla he paistattelevat päivää työmaalla, ja nauravat meille ohikulkeville turisteille. Koulun lähellä olevalla työmaalla eräs mies rappasi maalia yhdestä paalusta, vaikka näytti, että se nyt on pienin työmaan murheista. Hotellimme pihalla kolme miestä tarvittiin yhden aurinkotuolin lakkaamista varten. Yksi maalasi ja kaksi seisoi vieressä pällistelemässä. Jotkut saattavat lakaista työmaalla maata, mutta kukaan ei oikeasti tunnu tekevän mitään järkevää. 

Kuvassa näkyy Seacon Bangkae-ostoskeskus  ja Skytrainin rakennustyömaan paaluja, joiden varaan rakennetaan rataa

Silmälasiliikkeessä, jossa ei ole yhtään asiakasta koko päivänä, saattaa olla viisi työntekijää. Samoin ostoskeskuksen infopisteessä neljä. Kun kysyin infopisteestä neuvoa, kaikki naiset hypähtivät yllättyneinä pystyyn ja olivat varmaan innoissaan, kun saivat 20 sekunnin ajan oikeasti tehdä jotakin. Sitten taas monissa ravintoloissa saattaa olla vain yksi kokki, kun tilausta olisi useammallekin. Tuntuu, että asiat on täällä organisoitu vähän miten sattuu, mutta kaikki asiat kulkevat omalla painollaan. Vaikka mikään ei toimi, kaikki silti toimii. Vaikka ravintolassa työntekijät eivät ymmärrä meitä, me yleensä saamme kuitenkin lopulta juuri sitä, mitä oli tarkoituskin. Välillä kana on possua ja mieto tulista, mutta mikäs siinä. Vaikka olit menossa Siam Universityyn ja päädyt Siam Squarille, ei se mitään. Vaikka olit menossa bussilla ostoskeskukseen X ja se viekin sinut mutkien kautta ostoskeskukseen Y, väliäkös sillä. Kaverilta saadussa matkaoppaassakin kerrottiin thaimaalaisten perusfilosofian olevan ’mai pen rai’ eli suomeksi ’ei se mitään’. Kaikki täällä on vähän sinnepäin.

Aika lähellä meitä on massiivinen liikenneympyrä. Kuninkaallisten kuvia on ripoteltu ympäri kaupunkia.

Mentiin vahingossa väärään bussiin ja ihmeteltiin ylikulkusillalla, että mitäs seuraavaksi.

R.I.P, kattolamppuni <3

Yksi päivä makoilin tässä mun huoneen sängyllä, kun alkoi kuulua räiskettä ja poksahtelua. Hyppäsin ylös, koska ajattelin, että ulkona on varmaan ilotulitus... Ikkunan alle päästyäni hoksasin, että äänet ei todellakaan tulleet ulkoa, vaan mun yläpuolella olevasta lampusta, joka alkoi kipinöidä. Juoksin valokatkaisijalle sammuttaakseni lampun, ja painettuani valon kiinni koko lamppu RÄJÄHTI. Koko lamppu räsähti tuhannen päreiksi ja tippui tuolta katosta kokonaisuudessaan lattialle. Olin niin shokissa, etten oikein tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa ja Sini tuli onneksi hätiin : D Pyydettiin sitten joku respasta siivoamaan sotku ja vaihtamaan lamppu. Nyt mun peilipöydän ylläoleva lamppu on myös alkanut rätistä, joten en enää uskalla pitää sitä päällä. Tämmöinen ei kuulemma ole kovin yleistä, täällä Sivalaissa ehkä yksi lamppu vuodessa hajoaa noin.

Lähellä sijaitseva temppeli

 Toinen keskiviikon tunneista, eli International Business Research päätettiin suosiolla jättää väliin, sillä emme saaneet opettajan puheesta mitään selvää, vaikka hän luki suoraan esittämistään dioista. Kurssisuunnitelmasta puolestaan selvisi, että kurssille pitää tehdä useita palautettavia tehtäviä, pitää esitelmä ja tehdä väli- ja lopputentti. Myöskään aihe ei vaikuttanut yhtään kiinnostavalta. Pitää miettiä, otetaanko kurssin tilalle jotain muuta, vai otetaanko suosiolla vähän kevyemmin. (Kaksi päivää viikossa koulua kun on niin raskasta muutenkin...)

Torstain kurssit puolestaan oli ihan fine, tosin ensimmäisen tunnin luokasta puuttui ilmastointi, ja luokan penkit kitisivät ja natisivat niin, että meinasi taju lähtä. Onneksi luokkatilaa tullaan vaihtamaan. Englannintunnille meidän pitää kirjoittaa research paper vapaavalintaisesta aiheesta, eikä kurssi sisällä lähiopetusta eikä lopputenttiä. Sopii siis hyvin meille. Vielä kun saisi jokaisen kurssin koe-aikataulut selviksi, niin voisi alkaa varailla matkoja ja hotelleja esimerkiksi Singaporeen ja Hua Hiniin.

Syötiin tänään tämmöisellä kivalla kadulla lounasta :)