Jokiristeilyä ja pyöräilyä Ko Kretillä

Sawat di kha!

Tänään lähdettiin tutustumaan Ko Kret-nimiseen saareen, joka on noin 20 kilometriä Bangkokista. Keinotekoinen saari sijaitsee Bangkokin läpi virtaavan Chao Phraya-joen keskellä. Saari on muodostunut tämän joen mutkaan, kun mutkaa on oikaistu kanavalla, jota on ajan kuluessa laajennettu ja levennetty, kunnes alueesta on muodostunut saari. Saarelle on vaikeahko päästä, sillä sinne ei pääse muilla kulkuneuvoilla kuin veneellä. Julkista liikennettä ei saarelle ole järjestetty, eikä sinne myöskään ole siltaa.

Saari oli ihanaa vaihtelua Bangkokin hulinalle, sillä siellä ei ole lainkaan autoja. Paikka ei myöskään onneksemme kuhissut turisteja, ainoastaan pari hassua länsimaalaista tuli meitä vastaan. Paikalliset asukkaat ovat järjettömän ystävällisiä ja tervehtivät meitä melkein jokaisella kadunkulmalla. Ja kyllähän siitä hymyilystä tulee aina hyvälle tuulelle. :)

Keskeneräinen silta

Aloitimme matkamme ottamalla taksin Wang Langille, josta otimme Tourist Express Boatin eli suurehkon täyteenahdetun jokilaivan, jolla matka maksoi 15 bahtia. Naurettavan halpaa! Jatkoimme Chao Phraya -jokea välillä eri laitureilta ihmisiä noukkien ja jättäen aivan viimeiselle päätepysäkille asti, josta neuvottelimme meille loppumatkalle long-tail boatin eli pitkähäntäveneen. Vuokrasimme sen todennäköisesti hieman ylihintaisesti eli maksoimme 300 bahtia (~7,5€) menopaluusta per nuppi (6hlö), mutta hinta vaikutti silti kohtuulliselta, sillä saimme hintaan isomman veneen, oman kuskin ja varman paluun saarelta pois. Luin nimittäin jostain, että saarelle on helpompi päästä kuin lähteä sieltä. Siksi sekä meno että paluu olikin fiksua sopia etukäteen. Saimme neuvoteltua kolme tuntia aikaa kiertää saarta, ja sama kuskimme oli meitä odottelemassa, kun palasimme takaisin.

Long-tail Boat

Saarelle päästyämme päätimme vuokrata pyörät, ja se osoittautui erittäin hyväksi vaihtoehdoksi tutustua Ko Kretiin. Saaren ympäri kiertää yksi päätie, joka mutkittelee välillä savipajojen, ruokakojujen ja matkamuistoliikkeiden (yms.) välistä (kadun päällä on välillä kattoa), mutta sitten tie viekin läpi trooppisten metsämaisemien ja parin temppelialueen ohi. Pyörien lisäksi Ko Kretin kaduilla kulkee myös välillä skoottereita, joten välillä piti olla skarppina, etenkin kapeammissa kohdissa. Voi että oli mukavaa pitkästä aikaa pyöräillä!

Täältä meidän kämpiltä Sivalai Placesta voi myös lainata pyöriä, mutta niillä ei uskalla lähteä kauemmaksi, ellei halua päästä hengestään tuolla liikenteen seassa. Bankokissa ei ole pyöräteitä. Ollaan lainattu pari kertaa Sivalain pyöriä, kun ei olla viitsitty kävellä helteessä vajaan kilometrin matkaa (se voi olla lyhempi tai pitempikin matka, mutta joskus kuumuudessa se tuntuu aika pitkältä) lähimpään 7-Eleven -minimarkettiin tai lähellä sijaitsiviin ravintoloihin. Ja nämä meidän kotikadut on suhteellisen rauhallisia kuitenkin, että juuri ja juuri uskaltaa pyöräillä.

Pyöräilyä tropiikissa

Pyöräilyn lomasta bongattua

Ruma kirppunokkakissanpentureppana

Saaren kiertämiseen pyörillä ei kulunut kuin vähän reilu tunteroinen, joten saavuimme aika pian takaisin lähtöpisteeseen. Mietittiin, että pitäisikö vielä lähtä pyörillä jonnekin, kunnes sattumalta mulla irtosi toinen poljin erään temppelin edessä. Hyvä että se irtosi vasta perillä ja tosi lähellä sitä paikkaa, josta pyörät vuokrasimmekin. 

Temppelin edessä oli juuri menossa jotkut ihme rituaalihulinat, sillä sen pihalta kuului kovasti mekkalaa ja ihmiset kiersivät temppeliä ympäri. Joku ystävällinen random mies kadulta otti pyöräni korjattavakseen ja pian paikalliset temppelihulinoitsijatkin huomasivat meidän pysähtyneen seuraamaan heidän rituaalejaan. Meidät vedettiinkin sitten siitä mukaan heidän hauskaan kulkueehensa, jossa he tanssivat, soittivat soittimia, taputtivat ja huusivat kiertäen samalla temppeliä ympäri. Se oli kyllä hauskaa, mielenkiintoista ja hieman häiriintynyttä, mutta ehkä jo se polkimen irtoaminen juuri tämän temppelin kohdalla oli jo sen verran johdattelevaa, että ehkä meidän oli tarkoitus sattua tuohon paikkaan juuri tuona hetkenä :D Olisi sitä paitsi ollut varmaan epäkohteliasta kieltäytyä ;) Hahhah! Oltiin kyllä vähän pihalla. 

Kierrettiin yksi kierros temppelin ympäri ja peräännyttiin paikalta. Seuraavaksi se pyörääni korjannut mies tuli tuomaan minulle vastaavanlaisen ehjän pyörän ja sitten ihmeellisyydet jatkuivat. Meidät viitottiin maistamaan kookos-jäähilejuomaa, jota saimme kaikki motilliset ilmaiseksi. Ei osattu päättää oliko se hyvää vai pahaa, mutta oli siistiä saada kokeilla jotain uutta ja vieläpä ilman maksua. Eikä siinä vielä kaikki...

Seuraavaksi paikalliset kiikuttivat meille juomavettä ja pillit, ja ohjasivat meidät pöytään istumaan. Saimme syödä ilmaiseksi erilaisia maukkaita nuudeliruokia ja friteerattua kalaa. Katselimme samalla temppelin pihalla jatkuvaa rituaalia, jossa ilmeisesti uhrattiin (?) jotain kukkia tai vastaavaa, ja sitten temppelin ovelle ilmestyi munkki, joka heitteli ihmisille jotain värikästä, ilmeisesti karkkeja ja kolikoita. En ole yhtään perehtynyt aiheeseen, joten anteeksi mahdollisesti aivan väärä terminologia. Mutta olipas jännittävä kokemus!

Paluumatkalla aurinko alkoi jo laskea, ja olimme kaikki aika uuvuksissa, vaikka kello ei ollut Ko Kretiltä lähtiessämme kuin vasta viisi. Täällä on ihan pimeää joskus kuuden jälkeen.

Kuvassa näkyy Rama VIII -silta, joka näyttää mahtavalta sitten, kun on ihan pilkkopimeää. Tässä kuvassa ei oikein sen hienous kyllä välity : D

Laivamatkan päätteeksi shoppailtiin Wang Langilta tuoreita hedelmiä iltapalaksi ja hypättiin Tuk-tukiin (kolmipyöräinen skootteriajoneuvo), jolla pääsimme näppärästi takaisin kotiovelle. Tuktukit ovat kivaa vaihtelua normaaleille takseille, mutta niissä joutuu kyllä hengittämään vähän turhan paljon pakokaasuja. Lisäksi tuktukit ovat osoittautuneet takseja kalliimmiksi kulkuneuvoiksi. Ilmastoidut taksit näinollen vievät erävoiton, vaikkakin tuktukeilla kulkemisessa on toisinaan oma eksoottinen viehätyksensä :)