Totuttelua

Herättiin aamulla seitsemältä siihen, kun jysähti. Ulkona satoi kaatamalla ja naapurin piha tulvi vedestä. Ukonilma Thaimaassa on hieman eri luokkaa, kuin Suomessa. Salamat välkähteli ja sen jälkeen ei jyrissyt vaan JYRISI ja ikkunat vapisi ja tuntui, että koko talo tärisi. Onneksi Sini nukkui mun vieressä (ei olla saatu Joonakselle vielä hommattua sänkyä, ja se nukkui Sinin huoneessa). Yksin oisin ollut ihan paniikissa : D

Pahimman ukkosepisodin siirryttyä kauemmas saimme taas unen päästä kiinni. Herättiin uudelleen kahden maissa, kun sade oli jo lakannut. Yllätyin, kun katsoin ikkunasta, ja huomasin, että eilistä näkyä ympäröi joka puolelta pilvenpiirtäjät. Kyllä niitä eilenkin näkyi pari siellä täällä, mutta loput olivat sumun peitossa.

Sumun takaa paljastunutta maisemaa

Tänään ois tarkoitus hommata meille liittymät, joissa on mobiilinetti, tilata Joonakselle sänky Ikeasta (tai käydä Ikeassa) ja... kuulemma täällä ei kannata tehdä, kuin yksi asia päivässä, sillä liikkumiseen menee sen verran aikaa, ettei niitä suunniteltuja asioita ehdi kuitenkaan kaikkia tekemään. Mua alkoikin oikeastaan vähän ahdistaa, kun me ei asuta keskustassa. Tuleekohan meillä koskaan lähdettyäkään mihinkään täältä, kun tämä paikka on sen verran syrjässä, ja keskustaan menoon voi pahalla ruuhkalla mennä aikaa, vaikka käyttäisikin taksin sijaan skytrainia. Meidän lähiasema kun on ilmeisesti taksimatkan päässä. YHYY