Ensimmäinen päivä Bangkokissa

Lento Bangkokiin sisälsi leffan, pastan aurinkokuivatulla tomaatilla ja vihreällä mönjällä, sekä useita tuloksettomia nukkumisyrityksiä – kiitos niille kahdelle pikkulapselle, jotka kirkuivat, huusivat, itkivät ja rääkyivät säännöllisen epäsäännöllisesti vuoron perään. Lopulta oli pakko luovuttaa, ja tyytyä katsomaan ne kolme Modern Family -jaksoa, joita Finnairilla oli tarjottavana. Pari tuntia ennen laskeutumista (Suomen aikaa n. klo 01.00) alkoi aamiaistarjoilu, jonka jälkeen laskeuduimme pehmeästi Bangkokiin. Kasvoille iski trooppinen kosteus ja kuumuus, sellainen kuin kasvihuoneissa.

Lentokentällä löytyi kaikki helposti, ja päädyimme paikallisen taksikuskin kyytiin. Taksimatka oli hirveä. Pakkauduimme pieneen henkilöautoon ja kaikki mahdollinen tila tuli hyötykäyttöön, kun taksiin survottiin kaksi suurta vetolaukkua (joista toinen oli etupenkillä ja toinen takaluukussa), rinkka, kolme isoa käsimatkatavaraa ja meidät kolme takapenkille, sekä taksikuski tietenkin eteen. Hauska väärinkäsitys meinasi sattua, kun Joonas oli menossa etupenkille, kunnes tajuttiin, että sehän on taksikuskin penkki, haha. Thaimaassa on meiltä katsottuna nurinkurinen liikenne. Kaikin puolin.

Taksimatka maksoi 420 bahtia ja 75 bahtin tietullimaksun, ja se kesti reippaasti yli tunnin. Halpaa! Keli oli sateinen, minkä vuoksi koko Thaimaa oli päättänyt tarttua autonrattiin kyseisenä ajankohtana, ja jumitimme metri kerrallaan eteenpäin. Taksikuski kaasutti kaksi metriä täysillä, kunnes jarrutti nopeasti. Tätä jatkui se reilu tunti, kunnes päästiin vähän erkanemaan pääväylältä. Litistyneenä takapenkillä ajotyyli aiheutti hieman pahoinvointia. Jännitysmomenttinsa ajoon toi se, että emme voineet olla aivan varmoja, että taksikuski löytää perille.

Matkan aikana ehti näkyä slummeja, reheviä palmumetsiä, ränsistyneitä kerrostaloja ja taivaaseen kurkottavia pilvenpiirtäjiä. Kaupunki vaikutti jatkuvan loputtomiin. Vihdoin taksi ajoi alueelle, jonka nimen tunnistin paikan osoitteesta, ja kuvainnollisesti huokaisin helpotuksesta. Ajeltiin sokkeloisia kapeita katuja, joita ympäröi katukeittiöitä, liikkeitä ja välissä hienompia taloja, välillä ränsistyneitä hökkeileitä. Onneksi ehdin bongata ikkunasta kyltin, joka osoitti Sivalai Placeen (meidän tulevaan kotiin!), sillä taksikuski kääntyi juuri vastakkaiseen suuntaan. Löydettiin vihdoin perille, JEE!

Näkymä parvekkeelta

Ymmärtäväinen työntekijä antoi meille avaimet käteen ja otti passeista kopiot, ja päästi meidät nukkumaan sanoen, että katsotaan käytännön asiat sitten, kun olette levänneet. Hän muistutti myös, että älkää nukkuko kovin pitkään, jotta vältytte seuraavan päivän jetlagilta. Saavuimme huoneisiimme rättiväsyneinä, ja tyytyväisinä, sillä huoneisto on todella kiva ja siisti! Pitää laittaa kuvia myöhemmin tästä meidän lukaalista.

Suihkun jälkeen olo tuntui taas ihmiseltä, ja parin tunnin torkkujen jälkeen testattiin Sivalai Placen oma ravintola. Tilasimme kanaa ja cashewpähkinöitä ja juoman hintaan 115 baht eli alle kolme euroa. Ruoka oli aivan taivaallista! Halvempia paikkoja varmaan tulee löytymään lähistöltä, mutta sateeseen emme viitsineet lähtä. Meille esiteltiin myös paikan uima-allas ja kuntosali, eli hyvältä näyttää. Illalla tutkimme vielä hieman ympäristöä ja käytiin syöttämässä Joonakselle KFC:llä mättöä ja käytiin Tescolla ostamassa vessapaperia, ruokaa ja muuta tuiki tarpeellista.

Suurin kulttuurishokki so far on se, että vessanpönttöön ei saa laittaa paperia. Toinen shokki oli tämä ilmasto ja kuumuus. Varsinkin, kun meille kerrottiin, että tänään on ihanan viileä päivä kun on satanut. Viileä, really? No, talveahan tänne tultiin pakoon, joten ei auta kuin tottua.